Pienoisesta epäonnesta inspiroituneena ja parempaa fiilistä odotellessa päätän tehdä mielensisäisen kävelyretken takaisin vuoteen 2017 tavoitteena miettiä, millaisia onnenhetkiä mennyt vuosi tarjoili ja mistä saan olla erityisen kiitollinen. Olen superkiitollinen siitä, että kaikki on kokonaisuudessaan ihan hyvin - lähipiirini on koossa ja kunnossa, mitään kovin pahaa ei ole tapahtunut, arki on rullannut ja yhtä ja toista on saatu aikaan. Onnenhetkiä on ollut arjen seassakin. Mutta palataanpa muutama askel alkuvuoteen, kevättalven hangille ja jäille.
~~~~~~
Koukkujärvi on alkuvuodesta paksussa jäässä. Mikä ihana talviparatiisi! Kirpeitä pakkaspäiviä järven jäällä luistellen ja hiihtäen. Lapset nauttivat ulkoilmaelämästä. On ihan oikeasti pakkasta ja kylmää. Lunta ei ole paljonkaan, mutta järven jäällä pystyy ihan hyvin hiihtämään. Jokaisena viikonloppuna ja joskus arki-iltoinakin asuinalueemme väki kerääntyy jäälle lumilapioiden ja kolien kanssa auraamaan yhteistuumin. Nuotio sytytetään rannalle ja siinä paistetaan luistelun lomassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Tämä on kaikkein kaunein lähitalviparatiisi mitä olen kokenut.
Pääsiäinen. Matkaamme Oulun ja Rovaniemen kautta Saariselälle. Paljon, paljon lunta. Oikeat keväthanget ja auringonpaistetta. Mukana uudenuutukainen vapaan tyylin suksipaketti. Kunto kasvaa kohisten tuon viikon ajan. Vapautta tunturin päälle kiivetessä, myrskyää ja tuulee, latu umpeutuu. Kokonainen viikko ilman sähköpostin vilkuilua. Tänne palaan uudelleen, täällä on hyvä olla ja hiihdellä <3
Toukokuu, aurinko lämmittää. Tampereen teknillisen yliopiston viimeinen karonkka. Osallistun promovendinä. Muodolliset tilaisuudet etiketteineen, koodeineen, protokollineen ja mustine asuineen jännittävät mahdottomasti. Ja etenkin se hassu hattu. Selviydyn. Nautin ainutkertaisuudesta ja juhlallisuudesta.
KESÄ. Islanninhevosia, shetlanninponi, pieni varsa. Kissoja, kissanpentu. Koiriakin. Unta ja unelmaa koko kesä. Ratsastusretkiä kesäöinä, mindfulnessia usvaisilla pelloilla. Tarinoita, viini-iltoja, kuikan huuto, uusia kauniita muistoja. Joutsenperhe, joka lipuu joella. Kesä, jolloin islanninhevoset kopsuttelivat uudestaan elämäämme. Kiitos tästä ihanasta kesästä <3
Loppukesän marjamaat. Mukava ystävä, jonka kanssa laitamme saappaat jalkaan ja painumme mustikoita ja vadelmia poimimaan auringon laskiessa. Kerätään vielä tästä ja tuosta. Lukuisia tuokkosellisia metsän antimia. Korkea taivas ja iltarusko. Vaaleanpunaisia ja kaikenvärisiä pilviä.
Syksyn keltaiset lehdet ja psykologian kurssin Iso Vastuu. Voittajafiilis, minä tein sen, ihan itse, selviydyin kaikesta. Suuri oppimiskokemus itsellekin, luennointi muuttuu hirvityksestä nautittavaksi.
Vesisade, lumisade, selkenevä alkutalven iltataivas, kuunvalo. Kuunponilla ratsastusta, menneiden muistumia yhdistyneenä tähän hetkeen. Edessäni hopeinen harja kuin meren aallot. Jumalten askellajia tölttiä, lennämme yhdessä eteenpäin. En ole enää surullinen, en haikea. Olet siellä jossain, hopeasiipinen oma Fálkini, ja kuunvalossa olet taas luonani <3 <3
~~~~~~
Semmoisia polkuja ja askeleita menneenä vuonna. Nyt alkanut vuosi onkin minulle tietyllä tapaa juhlavuosi, mutta enpäs paljastakaan, millä tavalla. Nyt pieni uudenvuoden lupaus: "Olen rohkea. Luotan. Uskon itseeni." Ja sama Sinulle kuiskaten keijumaisen heleästi: "Ole rohkea. Luota. Usko itseesi." Voimakasta uutta vuotta Sinulle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti