Ainon kävelyretket - osa 3: Vuoreksen kauneimmat talot

Mikä ihana yllätys tämä lokakuun pikkutalvi olikaan! Valoa kaikkialla ja lumessa kelpaa peuhata niin pienten kuin suurtenkin. Lumessa on myös hauskaa ja tehokasta tehdä kävelyretkiä. Tällä kertaa katsastimme pulkkakävelyllä Vuoreksen kauniita taloja ja valitsimme niistä suosikkimme. Katselimme lähinnä kerrostaloja mutta mukaan pääsi silti myös yksi omakotitalo :) Ilman tieteellistä analyysia tässä suosikkimme ja kommenttimme.

Tämä talo on väreiltään raikas ja muodoltaan jyhkeä. Sopivasti yhdisteltynä

tummaa ja värikästä. Kokonaisuuden kruunaan korkean käytäväikkunan ympärille

koostettu, eri pastellisävyistä muodostuva puuaihe.

Tämä talo joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Meitä se ihastuttaa pirteydellään.

Sitruunankeltainen väri jaksaa ilahduttaa joka kerta jo kaukaa. Värityksessä

yhdistyy kauniisti keltainen ja valkoinen.

Tämä talo yllättää pihan puolelta. Kadulle päin

talon punaisesta, hieman rosoisesta julkisivusta

tulee mieleen englantilainen punatiilityyli (huom. hyvin kaunis

julkisivu erityisesti iltavalaistuksessa).

Sisäpihalla tyyli on betoninen ja värikäs. Huomio kiinnittyy

erityisesti sinisen upeaan valööriin (Lars Holmström, Reflexus 2x4, 2015).

Tämä talo on äkkiä katsottuna melko tavanomaisen oloinen Vuoreksen

yhä kekseliäämpien julkisivujen joukossa, mutta jaksaa kuitenkin tehdä

vaikutuksen kaarevalla muodollaan sekä ihastuttavalla puu- ja eläinaiheisella,

korkealla taideteoksellaan.

Tämä omakotitalo jaksaa ihastuttaa jokaisena päivänä. Upea ja erottuva värivalinta,

kauniit symmetriset muodot. Sopivasti maalaisromanttinen kaupunkitalo.

Askelia lumessa, isoja ja pieniä <3

Ainon kävelyretket - osa 2: Tampereen flikat Pasilassa

Tänään Ainon kävelyretket suuntautui Pasilaan, koska meillä oli työhön liittyvä etäkuntoutushankkeen työpajapäivä Kansaneläkelaitoksella eli tutummin Kelassa. Minähän vedän Ainon kävelyretkien lisäksi etä/digikuntoutukseen liittyvää projektia nimeltä 3DFysio, jossa saman nimistä tablettisovellusta pilotoidaan reumakuntoutujien pitkäkestoisessa kuntoutuksessa.

Joka tapauksessa, Ainon kävelyretket kohtasi tällä matkalla ensimmäisen haasteensa Pasilan asemalla. Ai missä siis? Niin juuri. Pasilan asemaa ei enää ollut vaan se oli purettu. Oli vain enää pitkät käytävät ja tunnelit, jotka johtivat mikä minnekin.

Pasilan asema oli purettu ja se aiheutti hämmennystä kävelijöissä.

Pääsimme kuitenkin hankkeemme fysioterapeutin Katjan kanssa järkeillen oikeaan suuntaan. Olimme katsoneet etukäteen kartasta, että Kelan toimistolle on n. 2,5 km matka, jonka tietenkin halusimme suoriutua kävellen, vaikkakin useat henkilöt olivat suositelleet sporaa (ai mikä se on?) Huvittavinta oli se, että puolivälissä reittiohjeita kysyessämme nuoret miehet edelleen suosittelivat sporaa. Ehkä ihmiset eivät pääkaupunkiseudulla harrasta kävelyä toisin kuin periferiassa? Me kumminkin suoritimme reippaina flikkoina kyseisen kävelymatkan 20 minuutissa vaikka reittioppaan mukaan siihen olisi pitänyt kulua 30 minuuttia. Ainon kävelyretkillä ei hidastella!

Aluksi kävelimme vahingossa Kelan rakennuksen ohi, ja palattuamme takaisin emme löytäneet heti pääovea. Lopulta näimme Kansaneläkelaitoksen upean perinteikkään plakaatin ja tiesimme olevamme perillä kohteessa. Kohteessa meitä odotti antoisa työpajapäivä, jossa pohdimme joukolla etäkuntoutukseen liittyviä haasteita ja ratkaisuehdotuksia.

Kansaneläkelaitoksen vaikuttava kyltti, jota emme tosin heti huomanneet.

Iltapäivällä reippailimme tietysti takaisin nyt jo tutun reitin asemalle, jota ei ole. Kävely todellakin kannatti, sillä illalla askelmittari näytti reilusti yli 10 000 askelta. Tavoite saavutettu tältä päivältä! Kuka sanoo että työpajapäivät ovat pelkkää istumista? Pieniä valintoja tekemällä askelia saa kerrytettyä ihan huomaamatta. Ainakin Tampereen flikoilta se onnistuu. Tiedä sitten noista stadilaisista...

Kuka sanoo että työpajapäivät ovat pelkkää istumista? Askelmittari

näytti illalla reilusti yli 10 000!

https://twitter.com/Kelankuntoutus/status/923139554797850625

Ainon kävelyretket - osa 1: Taidekävely 7-vuotiaan kanssa

Vuoreksen (eli tuttujen kesken Tampereen Kauniaisten) taideteokset lienevät tuttuja jokaiselle vuorelaiselle, mutta eivät välttämättä kaikille muille. Jokaisen vuoreslaisen taloyhtiön on laitettava talonsa yhteyteen jokin taideteos, ja runsaasti rakennettu alue tarjoaakin jo nyt runsaasti erilaisia mielenkiintoisia teoksia. Ne ovat ihanteellisia bongauskohteita kävelyretkille. Tänään oli ihanan sumuinen aamu. 7-vuotias tyttäreni sai päättää, mitkä taideteokset kävimme katsomassa. Harrastettiin kävelyn lomassa myös hieman "luontokuvausta".

Kaarina Kaikkonen 2015: Sisulla noustiin - Vuoreksen kuuluisa suksitaideteos

Hanna Vihriälä 2015: Lapinvesitähti

Tästä se kävelyblogi alkaa!

Siitä on jo kauan kun olen viimeksi pitänyt omaa blogia. Tarkalleen ottaen jo vuosikymmen. Silloin kirjoitin minun ja islanninhevoseni Fálkin retkistä ja hetkistä. Nuo retket elävät muistoissani edelleen, ja paljon on mahtunut aikaa ja tapahtumia elämääni Fálkin jälkeen. Olen nyt kahden tyttären äiti <3 sekä omakotitaloasuja itse rakennetussa hotelli Tammerin värisessä kivitalossa. Islanninhevoset löysivät minut pitkän tauon jälkeen viime kesänä ja käymmekin tytärten kanssa nyt yhdessä hevostelemassa silloin kun ehdimme. Mutta todellakin, eihän tämän blogin pitänytkään kertoa issikoista vaan kävelystä. No, ehkä saan luvan joskus kertoa issikoistakin, koska kyllähän nekin kävelevät :)

Miksi juuri kävely? Kävely on voimavarani. Kävely on tutkimusaiheeni. Kävely on motivaationi ja ideoideni lähde. Vien usein muitakin ihmisiä kävelylle: töissä kävelypalaverien muodossa ja vapaa-ajalla mielen ja kehon virkistykseksi. Kävely on yksinkertaista. Yksinkertaisia asioita usein kaivataan tässä ajassa, jossa monet asiat ovat aika monimutkaisia. Kävelyssä ollaan alkukantaisten perusasioiden äärellä. Kävely on helppo toteuttaa: sen kun vaan lähtee ovesta ulos ja liikuttelee jalkojaan. Kävelyllä syntyy ajatuksia, joita ei paikallaan ollessa synny. Kävelyllä ratkotaan elämän pulmia, pieniä ja isoja. Kävelyllä on aikaa ajatella tai sitten olla ajattelematta. Voi katsella tähtitaivasta, puiden lehtiä ja luonnon pieniä yksityiskohtia. Voi tuntea vastasataneen lumen tai uskomattoman pehmeän sammalmaton. Pysähtyäkin voi ihmettelemään ja kuulostelemaan. Reitit eivät lopu kesken ja erilaisten kävelyiden mahdollisuudet ovat rajattomat. Lapsiperheelle kävelyt ovat hauskaa puuhaa erityisesti luontoretkien muodossa.

Kävelystä on muodostunut tutkimusaiheeni Tampereen teknillisellä yliopistolla ihmiskeskeisen teknologian tutkimusryhmässä. Minulla on jo vuosikymmenen pituinen kokemus hyvinvointiteknologioiden suunnittelusta ja tutkimisesta, ja pari vuotta sitten halusin alkaa tutkia ja kehittää teknologiapohjaista kävelypalaverisovellusta, joka voisi motivoida istumatyöntekijöitä pitämään kävelypalavereja ainaisen istumisen sijaan. Tutkimuksesta syntyi Brainwolk, kävelypalaverikonsepti, josta olemme kirjoittaneet tieteellisiä artikkeleja ja jota olemme esitelleet useassa eri paikassa kiinnostuneille. Brainwolkin myötä minusta tuli epävirallinen kävelypalaveriohjaaja TTY:llä, ja aina tilaisuuden tullen vienkin työntekijöitä ja opiskelijoita ulos kävellen pohtimaan työhön tai opiskeluun liittyviä asioita. Kävelypalavereista tulen kertomaan täällä varmasti lisää!

Tämä blogi on siis yhdistelmä vapaa-aikaa, perheaikaa ja ammatillista aikaa. Kävely on olennainen osa niitä kaikkia. Jalat kuljettavat eri aikoina, eikä määränpää ole aina selkeä. Reittikään ei ole viivasuora.

Käyntiä maastossa islanninhevosella

Hevosen kävelyä eli käyntiä, olkaa hyvät :)