keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ainon kävelyretket - osa 5: joulukuun jouluisia kävelyitä

Milloin oli viimeksi tällainen oikein kunnon jouluinen joulusää? Minusta tuntuu, että viime vuosina sää on ollut jouluisin aika kurja ja musta, sateen lotistessa rännejä pitkin. Mutta nyt, tänä jouluna vuonna 2017, on sää suosinut niin kävelijöitä, hiihtäjiä, joulupukkeja kuin potkukelkkailijoitakin.

Sen vuoksi joulukuun kävelyretkillä on oltu "rekiretkillä" pulkkien ja potkukelkkojen kanssa. Talomme läheisyydestä lähtee yksi vanha metsätie, joka on takuuvarmasti hiekoittamaton. Siellä kelpaa viilettää potkurilla tuhatta ja sataa mäkiä alas ja sitten ylös. Metsätien päästä löytyy pieni mökkitie, jonne asukas on kiinnittänyt viitan "Lumipyrynpolku". Oi, miten kaunis nimi! Ja osuva. Sillä arvatkaas mikä alkaa, kun potkuttelemme takaisin päin. No tietenkin lumipyry.

Joulukuulta mieleen jäi myös Vuoreksen päiväkodin järjestämä joulujuhla, joka tänä vuonna oli talvitapahtuma lähimetsässä. Lyhtyjen valoa, lämmintä glögiä, lumeen tallattuja polkuja, jotka erottuivat lasten taskulamppujen osuessa puihin kiinnitettyihin heijastimiin. Kaiken kiireen ja ehtyvien voimien keskellä tuntui todella hyvältä olla ulkona eikä istua sisällä. Vetää keuhkoihin raitista ilmaa, ihastella metsäeskarin uutta kotaa, paistaa makkaraa yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Pieni voimautumisen hetkemme.

Entäs se aattoillan kynttilälyhtykävely, kun joulupukkia ei vaan kuulunut. Juuri sopivasti pakkasta, melkein jopa kirpakkaa, vähän niinkuin oikea vanhan ajan tunnelma. Lumi kimmelsi sinä iltana todella kauniisti. Kävelimme asuinalueemme ympäri ison kynttilälyhdyn kanssa ja tapahtui klassisesti - joulupukki oli käynyt ja lahjat odottivat kuusen alla. Pariin pikkutonttuun tuli siinä vaiheessa aika paljon vauhtia.

Vuoreksen Ilveskentän mäki on nyt hyvässä iskussa ja sinne kannattaa paikallisten suunnata kävelyretkensä niin kauan kuin saamme nauttia näistä ihanista keleistä. Toki toivomme kovasti, että talvi jatkuisi ja pääsisimme seuraavaksi luistelemaan ja hiihtämään omaan pikku talviparatiisimme, Koukkujärvelle <3

Ps. Huomenna on 5-vuotta täyttävän tyttäremme robottisynttärit, jossa vieraana pikkuinen Nao-robotti :)




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Minun Suomeni on (6.12.2017)

"Minun Suomeni on
Lause lausumaton
Se on metsässä puut
Taivaalla kuu
Yllä hankien

Minun Suomeni
On tähtitaivaan alla
Minun Suomeni
On auki kokonaan
Ja sen löysin kun mä kuljeskelin
Tuolla maailmalla
Minun Suomeni on
Kaunein päällä maan"

(Lauri Tähkä)

























lauantai 2. joulukuuta 2017

Tavoitan Sinistä Hetkeä

Korvissa soi tuulen sinfonia. Metsätie ja minä. Tänään valo viipyy pidempään. Tavoittelen maagillista sinistä hetkeä. Tiedättehän, tuo kaunis muisto lapsuudesta, jolloin hetki ennen pimeyden koittoa hanki hohti sänkipellon päällä niin ihmeellisen sinisenä joulukuussa. Turvallinen hetki, jolloin oli hiljaista ja rauhallista, ja olimme palaamassa kotiin Mummolasta.

Eilen satoi lumi maahan, taisi olla jo kolmas kerta tänä syksynä. Tai talveahan tässä jo oikeammin eletään. Pikkukuuset, ja isommatkin, ovat juuri sen verran lumen peitossa, että alkaa tuntua metsän joululta. Tassunjälkiä siellä täällä. On pieniä ja on suuria. Ehkä täällä on ollut metsänväen pikkujoulut valkeaksi muuttuneen maan kunniaksi. Vai pääsikö nyt mielikuvitus taas liikaa laukkaamaan, ovatko sittenkin koirien tassuista nuo jäljet, suuret sekä pienet.

Kävellessäni kotiinpäin mietin, sainko kiinni sinisen hetken. Lapsuuden hetki sininen käväisi minun luonani. Viipyi vähän aikaa, lähti sitten tuulen pyörteen matkaan nousten korkealle taivaalle. No, ainakin sain kiinni Hetken. Eräs joulukuinen ilta vuonna 2017. Vain minä ja metsä. Metsä, joka suo minun hengittää. Metsä, joka antaa minun oman pienen ajatukseni hetken verran lentää korkealle. Oi kiitos taas teille, metsän puut ja tuuli. Hyvää yötä Pikku Metsäni, nuku rauhaisaa unta. Huomenna tämä lumenkaunis hetki on sydämessä vaalittava muisto vain.


Tavoitinko sinisen hetken metsälammella.


Ehkä tavoitinkin.


Kuuset ovat juuri sen verran lumisia, että alkaa tuntua metsän joululta.


Jälkiä siellä täällä kuin metsän väen pikkujouluissa.


Hyvää yötä, Pikku Metsäni, näe rauhaisia unia.