Sen vuoksi joulukuun kävelyretkillä on oltu "rekiretkillä" pulkkien ja potkukelkkojen kanssa. Talomme läheisyydestä lähtee yksi vanha metsätie, joka on takuuvarmasti hiekoittamaton. Siellä kelpaa viilettää potkurilla tuhatta ja sataa mäkiä alas ja sitten ylös. Metsätien päästä löytyy pieni mökkitie, jonne asukas on kiinnittänyt viitan "Lumipyrynpolku". Oi, miten kaunis nimi! Ja osuva. Sillä arvatkaas mikä alkaa, kun potkuttelemme takaisin päin. No tietenkin lumipyry.
Joulukuulta mieleen jäi myös Vuoreksen päiväkodin järjestämä joulujuhla, joka tänä vuonna oli talvitapahtuma lähimetsässä. Lyhtyjen valoa, lämmintä glögiä, lumeen tallattuja polkuja, jotka erottuivat lasten taskulamppujen osuessa puihin kiinnitettyihin heijastimiin. Kaiken kiireen ja ehtyvien voimien keskellä tuntui todella hyvältä olla ulkona eikä istua sisällä. Vetää keuhkoihin raitista ilmaa, ihastella metsäeskarin uutta kotaa, paistaa makkaraa yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Pieni voimautumisen hetkemme.
Entäs se aattoillan kynttilälyhtykävely, kun joulupukkia ei vaan kuulunut. Juuri sopivasti pakkasta, melkein jopa kirpakkaa, vähän niinkuin oikea vanhan ajan tunnelma. Lumi kimmelsi sinä iltana todella kauniisti. Kävelimme asuinalueemme ympäri ison kynttilälyhdyn kanssa ja tapahtui klassisesti - joulupukki oli käynyt ja lahjat odottivat kuusen alla. Pariin pikkutonttuun tuli siinä vaiheessa aika paljon vauhtia.
Vuoreksen Ilveskentän mäki on nyt hyvässä iskussa ja sinne kannattaa paikallisten suunnata kävelyretkensä niin kauan kuin saamme nauttia näistä ihanista keleistä. Toki toivomme kovasti, että talvi jatkuisi ja pääsisimme seuraavaksi luistelemaan ja hiihtämään omaan pikku talviparatiisimme, Koukkujärvelle <3
Ps. Huomenna on 5-vuotta täyttävän tyttäremme robottisynttärit, jossa vieraana pikkuinen Nao-robotti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti