Auringonlaskun hiihdot

En osaa tarkalleen selittää, miksi tämä kaikki saa minut niin onnelliseksi - lumen eri sävyt auringon kultaamina, kaikki se kimallus joka ympäröi minut, talvisen järven raikas puhallus, hiljaiset ja nukkuvat rannat. Kaikki se on vapautta, ajattomuutta. Ei monia ajatuksia yhtä aikaa, vain yksi ajatus kerrallaan. Voin itse valita, menenkö hitaasti vai lujaa. On runsaasti tilaa, täällä saan hengittää. Ja tuuli vie minua eteenpäin. Olen matkalla ja perillä yhtä aikaa. Kiitos tästä retkestä.

Tämä talvi on hiihtäjän

Unelmoin tästä jo marraskuussa, mutten oikein jaksanut uskoa tähän. Kimaltavat helmihanget, kuin lapsuuden kevättalvi. Aurinko paistaa, taivas on sininen, jää kantaa, latu on täydellinen.

Aamupäivämme: hiihtämään Vuoreksen lähiladuille, hiihtokaverina viisivuotias, reipas ja sitkeä kuin mikä. Hiihtää haalarissaan, heittää sauvat menemään, keräilen niitä matkan varrella. Menemme kuulemma junanraiteita ja olemme junia :) Mukava tunnelma ja aurinko lämmittää jo kasvoja. Käännymme takaisin kotiinpäin sähkökaapin kohdalla, jossa "Juha pitää pöllönpoikasia" (Juha Suonpään valokuvataideteos varpuspöllön poikaisista muistona ajoista ennen Vuoreskeskusta).

Iltapäiväni: hiihtämään Särkijärven jäälle oma lenkki. Latu on juuri semmoinen kuin pitääkin. Keväällä kuuluu hiihtää jäällä, ja Suolijärven lenkki onkin jo alkanut sopivasti kyllästyttämään. Täällä tunnen, kuinka niska-hartiaseudun jumit alkavat avautua ja olen taas vapaa. Ihanaa tervehtiä sinua, Aurinko, pitkästä aikaa. Ja sinua, Sininen taivas. Nähdään huomenna uudestaan!

Onnea on... Mahtavat Töltit talvisessa metsämaastossa

Tänään pääsinkin semmoiseen kyytiin, etten ole ihan hetkeen ollut. Sain ystävältäni kutsun maastoilemaan Mundilla ja Svakilla teemalla Seikkailu Talvisessa Metsässä. Minusta tuntuu, etten ole ikinä ratsastanut noin vauhdikasta ja samalla niin upean puhdasta, jumalaista tölttiä! Katsoin ystäväni ja hänen hevosensa menoa ja minusta tuntui että he lensivät. Ja sama tunne oli minulla itsellänikin :) Ratsastimme vauhdikkaasti ja hevostemme virta tuntui siitä vain kasvavan. Lumisilla pikkuisilla metsäteillä, hiljaisuudessa, maltoimme hetkeksi pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan loistohetkeä. Sitten taas mentiin... Kiitos ystäväiseni upeasta kyydistä, otetaanhan pian taas uudestaan <3

Värejä hangella

Vuoreksen koulun ekaluokkalaiset loivat näitä uskomattoman upeita talvisia taideteoksia hangelle. Muutoin aika on mennyt ladulla - ei ole paljon ehtinyt blogia päivittämään. Potkukelkkailtukin on :)

Talven tuokiokuvia

Hiihdän halki lumisen metsän, joka nukkuu talviuntaan. Metsän haltijoilla on yllään lumiset, paksut viitat, joiden suojissa ne uneksivat ja hymisevät omia sävelmiään. Onni on hiihdellä ja olla osa talven kaunista tuokiota. Kuulostelen valkoisen eri sävyjä. Korppi lähettää terveisensä yläilmoista. Miltä tämä sinusta näyttää, tämä uninen maisema, kyselen.

Suuntaan sukseni järven jäälle. Jos minulla olikin huolia selkärepussani, täällä ne eivät minua tavoita. Umpihankeen uppoavat kaikki ne ajatukset, jotka ovat tummia ja raskaita. Kevyesti kuljettavat sukseni minua tämän avaran taivaan alla. Hetki on vaaleansininen ja valkoinen, vaaleanharmaa ja höyhenenkevyt.

Hiihtäessäni metsissä ja jäällä koen selittämätöntä yhteyttä niihin, jotka täällä takametsissä ennen minua taivalsivat. Koen metsän ja jään olevan muuttumattomia, aina samanlaisia, sukupolvelta toiselle. Talven elementit - valkoisuus ja sen eri sävyt, rauha, pehmeys, avaruus, taivaan sulautuminen maahan. Aistin, että samat tunteet on kokenut joku tällä samalla paikalla kauan, kauan sitten. Hän on pysähtynyt, minne ikinä olikaan menossa, ja rauhoittunut kuuntelemaan talvisen hetken ihmeitä. Tuntenut ne hyviksi, säilönyt ne syvälle ikiomaksi rauhan kokemuksekseen. Jatkanut eteenpäin vieden tunteen mukanaan. Tallentaen kauniin kuvan muistoksi sydämeensä.

Tässä maisemassa selkäreppu on kevyt kantaa.

Hiihtäjän onni löytyy täältä, talvijärven jäältä.

Tämä hetki säilötään syvälle.

Talven haltijoiden hyräillessä ikiomia säveliään.