Unelmoin tästä jo marraskuussa, mutten oikein jaksanut uskoa tähän. Kimaltavat helmihanget, kuin lapsuuden kevättalvi. Aurinko paistaa, taivas on sininen, jää kantaa, latu on täydellinen.
Aamupäivämme: hiihtämään Vuoreksen lähiladuille, hiihtokaverina viisivuotias, reipas ja sitkeä kuin mikä. Hiihtää haalarissaan, heittää sauvat menemään, keräilen niitä matkan varrella. Menemme kuulemma junanraiteita ja olemme junia :) Mukava tunnelma ja aurinko lämmittää jo kasvoja. Käännymme takaisin kotiinpäin sähkökaapin kohdalla, jossa "Juha pitää pöllönpoikasia" (Juha Suonpään valokuvataideteos varpuspöllön poikaisista muistona ajoista ennen Vuoreskeskusta).
Iltapäiväni: hiihtämään Särkijärven jäälle oma lenkki. Latu on juuri semmoinen kuin pitääkin. Keväällä kuuluu hiihtää jäällä, ja Suolijärven lenkki onkin jo alkanut sopivasti kyllästyttämään. Täällä tunnen, kuinka niska-hartiaseudun jumit alkavat avautua ja olen taas vapaa. Ihanaa tervehtiä sinua, Aurinko, pitkästä aikaa. Ja sinua, Sininen taivas. Nähdään huomenna uudestaan!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti