tiistai 27. helmikuuta 2018

Auringonlaskun hiihdot

En osaa tarkalleen selittää, miksi tämä kaikki saa minut niin onnelliseksi - lumen eri sävyt auringon kultaamina, kaikki se kimallus joka ympäröi minut, talvisen järven raikas puhallus, hiljaiset ja nukkuvat rannat. Kaikki se on vapautta, ajattomuutta. Ei monia ajatuksia yhtä aikaa, vain yksi ajatus kerrallaan. Voin itse valita, menenkö hitaasti vai lujaa. On runsaasti tilaa, täällä saan hengittää. Ja tuuli vie minua eteenpäin. Olen matkalla ja perillä yhtä aikaa. Kiitos tästä retkestä.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti