Kuurankukkia ja Kuunponi

On tammikuu 2018 ja suuntaamme kohti Ylöjärveä, Kuunponin kotia (ja kolmen muun islanninhevosen, jotka näin sydäntalvella muistuttavat mustia karhuja). Ihanaa päästä pitkästä aikaa maalle ja hevostelemaan. Aurinkokin paistaa ja on pienesti pakkasta. Aika täydellistä, etten sanoisi.

Olemme koko päivän ulkona. Putsaamme karsinan, haemme Kuunponin tarhasta. Sillä on kuuraa ripsissä. Harjaamme, puhdistamme kaviot, satuloimme, ratsastamme. Tänään ei niin haittaa, vaikka ei niin kauheasti yrittäisi prässätä oikeaan muotoon, vaan Kuunponi saa nauttia reippaasta menosta baanalla. Askel on suuri, kovasti on intoa ja viljaa. Käynti, töltti, ravi ja laukka. Pienet ratsastajat hoitavat loppukäynnit. Lennokas Kuunponi muuttuu silmänräpäyksessä varovaiseksi askeltajaksi, ettei pieniä ala horjuttaa. Tosi hienosti sujuu!

Ratsastuksen jälkeen paistamme makkaraa nuotiolla. Nuotio hinattiin kertaalleen ratsastuskentän kulmalta toiseen paikkaan, kun eräs mustista karhuista pelkäsi sitä niin kovasti. Makkarasta puheenolleen muistuu huono sanonta islanninajoilta: "First you ride, then you eat." Onneksi nyt ei ole kyse siitä. On ihanan talvinen tunnelma ja iloinen puheensorina. Kukaan ei voi murjottaa tällaisena päivänä! Pakkanenkin on tehnyt omia taideteoksiaan kuistin laseihin.

Näemme taas pian, Kuunponi ❤ Kiitos Kuunponin ja mustien karhujen ihanille ihmisille ❤

Ystävämme Kuunponi <3

Pakkanen on luonut yön aikana omat taideteoksensa.