Metsäni, toimistoni

Päivä, jonka olen merkinnyt etäpäiväksi jo neljä viikkoa sitten kalenteriini. Iltapäivällä edessä on puhelimitse tehtävä tutkimushaastattelu, arviolta reilun puolen tunnin mittainen. Ulkona paistaa aurinko keväthangille niin kirkkaana, etten voi muistaa milloin viimeksi olisi ollut näin valtavan aurinkoista. Hmm. Entäpä jos...

Tuumasta toimeen. Ulkovaatteet päälle, aurinkolasit päähän. Haastattelurunko paperilla, se on melko oleellinen. Kännykkä, handsfree valmiiksi korvaan. Kynä varuilta mukaan taskuun. Olikos siinä sitten kaikki.. eiköhän. Ulos, ja muutama askel talojen ohi niin olenkin jo metsätiellä, jossa ei liiku tähän aikaan päivästä ketään. Tarkistus vielä, onhan se nauhurisovellus päällä, ja soitto haastateltavalle. Kerron aluksi haastateltavalle, että päätin lähteä kävelemään metsään eli pitämään kävelyhaastattelun.

Leppoisasti sujuu se haastattelu. Ja venyy. Kestää lopulta 45 minuuttia kun on niin kivaa ja rauhallista. Kuljen metsäautotiellä, käännyn polulle umpimetsään. Auringon valo siivilöityy kauniisti ja edelleen hyvin kirkkaasti puiden oksien välistä. Metsään ei tuuli ulotu, joten äänitteeseen ei varmasti tule mitään häiritseviä kohinoita. Korkeintaan askelteni ääni.

Haastateltava kysyy lopuksi, että taisi olla kannattava valinta lähteä kävelemään, että aurinko taitaa siellä paistaa. Hymyilen ja vastaan että aivan mahtavaa oli. Kuuluiko auringonpaiste äänestäni? Vai keväthankien puhdas kirkkaus? Vai kenties hiljaisen metsän rauhoittavuus?

Ainon kävelytarinat suosittelee kokeilemaan luovasti metsätoimistoa ja kävelyä työtapana! On luultavaa ja jopa todennäköistä, että sieltä ja siten löytää aivan uusia ulottuvuuksia! Ulkoiluntäyteistä pääsiäistä kaikille :) Ulkona tuoksuu ja tuntuu keväältä.

Täältä löytyy toimistoni, jossa pipo ei kiristä.

Toimistossani on tainnut käydä muutama muukin viime päivinä.

Suositeltavia näkymiä katsottavaksi ja kuunneltavaksi.