Kurjet yllämme kaartelivat

Nyt kun hiihtomaille on sanottu haikeasti näkemiin ja järville tähyillessä näkee enää häivähdyksen talvisista reiteistä, on aika keskittyä kevään tuloon ja laittaa joka päivä merkille jotain kaunista. Kauneimmasta kauneinta on katsella muuttolintujen paluuta. Kurkia ja joutsenia, noita uljaita pohjolaan palaavia lintuja. Kuulet ensin äänet, aluksi vaimeampina, sitten lujempaa. Höristät korviasi, nostat kasvosi kohti taivasta ja tähyilet, missä ne menevät. Tuolla, hei näettekö, tuolla ne liitävät. Ne jäivät tähän kohdallemme, näettekö kuinka ne jäivät tähän kaartelemaan juuri yläpuolellemme. Oi suuret linnut, tervetuloa takaisin! Tänne kauniiseen kotimaahanne, jossa järvet rannan tuntumassa jo heijastelevat taivaan syvää sineä. Jääkö jokunen teistä tähän pienelle lähijärvelle asumaan, oi kunpa jäisikin.

Lähijärvi heijastelee jo rannan tuntumassa taivaan sineä.

Olen tuntenut tänä keväänä suurten lintujen paluun hyvin syvällä itsessäni. Syytä siihen en osaa selittää. Aiempina vuosina olen tuntenut niiden lähdön syvästi erityisesti katsellessani syysmuuttoja, ja paluiden ihastelu on saattanut hyvinkin jäädä kevätkiireiden jalkoihin. Mutta tänä keväänä lintujen paluu aiheuttaa sielussani sointia. Näiden sisäisten sävelien myötä olen hieman lueskellut suuren Sibeliuksen tuntemuksista liittyen lintuihin keväisin ja syksyisin. Sibelius koki voimakasta innoitusta juurikin kurkien, joutsenten ja villihanhien saapumisista ja lähtemisistä, ja hän koki kurkien äänten olevan kaikkein läheisintä sukua omalle sielulleen. Sibelius nimitti kurkia "nuoruutensa linnuiksi". Kauneinta on, että nuo hänen nuoruutensa linnut kävivät jättämässä hyvästit hänelle hänen viimeisen syyskuunsa päivinä. Tätä kaikkea olen miettinyt tänä keväänä Sibeliuksen nuoruuden lintuja ihaillessa, ja nähnyt hyvänä sen, että tietyt asiat säilyvät samanlaisina vuodenkierrosta seuraavaan. Tuo seikka lohduttaa, antaa turvaa, tuo jatkumoa ja luo yhteyden poismenneisiin. He ovat nuo asiat ennen meitä kokeneet yhtä syvästi, yhtä lohduttavina, yhtä turvallisina, ja nyt on meidän vuoromme kokea ne tässä ajan virrassa. Ainutlaatuista. Nostathan siis katseesi taivaalle, kun seuraavan kerran kuulet sointuja sinestä. Ne soinnut soitetaan Sinua varten.

Nostathan katseesi, kun seuraavan kerran kuulet sointuja sinestä.