Keltaiset retket

Keltainen, lempivärini, voimavärini. Keltainen on tämän syksyn teemaväri. Aamuauringossa korkealla kasvavien haapojen lehdet ovat kuin kultaa. Sykähdyn niitä katsellessani ja vedän itseeni niistä säteilevää energiaa. Ylhäältä putoaa päälleni kultainen sade. Tunnen itseni onnelliseksi ja voimakkaaksi. Jatkan päivän töihin.

Tapaan keltaisen rauhallisempia sävyjä astellessani pehmeänä, utuisena aamupäivänä järvenrantapolkua. Metsän pohja on keltaista täynnä ja rapisee kulkiessani. Sumuista maisemaa vasten keltaiset rantakoivut näyttävät iloisilta ja samalla rauhallisen odottavilta. Hengitän syvään metsän ja järven tarjoilemaa ihanuutta.

Syksyn paras keltainen retki oli tänään. Kotiseutuni vanha lampi oli entisellään, kun päätin lähteä sitä tervehtimään. Voimakasta energiaa auringosta, vastarannan kirkkaat sävyt sinistä taivasta ja ikikuusia vasten, peilityynen lammen rantaan heijastuen. Lammen toisessa päässä usvakeijujen tanssista lumoutuneena aika pysähtyy ja vie takaisin aikoja sitten tehtyihin retkiin tässä samassa paikassa. Tässä paikassa ei mikään ole muuttunut paitsi kauan aikaa sitten rakennettu kivipenkki. Kierrän lammen ja ihastelen kunnolla jokaisen näkymän, mitä minulle annetaan. Jatkan suolle, joka sekin lahjoittaa minulle satoaan - saan pipon ja hanskat täyteen jo pakkasen puremia, tummanpunaisia karpaloita. Täydellistä.

Kiitollisena keltaisista hetkistä, usvasta ja karpaloista,
Aino A.

Jk. Luethan myös kuvauksen onnistuneesta luontotyöpajasta ja Brainwolkista, jonka vedin tällä viikolla Kirskaanniemessä mukaville työkavereilleni syksyn ja synttärienikin kunniaksi.

Jk2. Kultaisia syysretkiä teille kaikille, nauttikaahan nyt!